Iloa ja murhetta

Eipä ole taaskaan tullu kirjoiteltua. No tänään on ollut ihana päivä ja ollaan oltu siskon lapsien ja serkkuni kanssa ulkona tietty koirat mukana. Kamu ei tehnyt paljon mitään, kun taas Retu. Retu juoksi pesäpallon perässä.

Kävimme viime viikonloppunamökillä, jossa heiteltiin palloa ja muuta vastaavaa ja Retuhan siellä ekana oli hakemassa. Kamu on vähän ollut kipeänä. Jotenka on tässä murhettakin ollut.

Viime viikon keskiviikkona Kamu ei päässyt ylös, vaan makasi. Vaikka veli laittoi sen nokan etteen makkaraa ei se ottanut. Torstaina saimme eläinlääkäriltä kipulääkettä. Se on auttanut paljon. Tällä viikolla Kamu oli ihan normaali. Jo kevättalvella Kamulla tutisi takajalat. Emme tajunneet että siinä on mitään, mutta kun tämä keskiviikko tuli soitimme heti eläinlääkärille ja varasimme ajan. Saimme ajan tälle päivälle. Ja Kamu meni röngtenkuvauksiin. Siellä näkyi, että Kamun lonkat on todella pahassa kunnossa. lonkkaluunpallo ei ollut pallo vaan talttamainen.
         Eläinlääkäri sanoi '' Jos ihmisellä olisi samallailla, se olisi ihan rampa. ''
Jotenka ne lonkat on siis todella huonossa kunnossa. Kuulemma se on ollut synnynnäinen vika. Onneksi saatiin tietää mikä oikeasti Kamulla on. Kamu on ollut koko illan ihan raukan näköinen, koska se on vielä lääketokkurassa (nukutus ja herätys aine). Kamu sai reseptiksi kipulääkettä, samaa mitä sillä oli jo. Kamu on vieläkin ihan uninen.

Saimme lääkäriltä ohjeita mitä kannataa tehdä ja mitä ei lonkkavikasen koiran kaa. Esim .käytä montapientä lenkki mielumiin, kuin yhtä isoa.  Mutta kyllä tästä selvitään. Ja hyvin ollaan pärjätty, kun vasta 8 vuotiaana Kamulle tulee oireita.

Nukuttaa toista ihan kunnolla.